Mišvikudagur, 8. desember 2010
Fegurš lķfsins.
Nś rķkir įrstķš mikilla žversagna, mešan myrkriš er hvaš svartast hiš ytra, žį skķn ljósiš ķ hjörtum okkar skęrar en į öšrum įrsins tķšum. Viš fögnum flest fęšingu frelsarans og žį berum viš mikla umhyggju hvert fyrir öšru og ekki sķst, okkar minnstu bręšrum. Okkur finnst sįrt til žess aš vita aš einhver geti ekki haldiš jól og erum tilbśin til aš leggja okkar af mörkum til žess aš sem flestir geti žeirra notiš.
Fölskvalaus gleši barnanna okkar vekja hjį okkur žęr fegurstu tilfinningar sem viš bśum yfir, flest nįlgumst viš žaš, aš verša börn į nż. Žegar hįtķšin gengur ķ garš, žį finnum viš fyrir skęrri birtu ķ okkar hjörtum og fįir verša ósnortnir af henni. Samt er kolsvarta myrkur śti į mešan innri birtan skęrast skķn.
Viš vitum lķka aš sólin fer brįtt aš hękka į lofti, žannig aš birtan hiš ytra fer aš aukast.
Um jólin skynjum viš hvaš best žį fegurš sem lķfiš bżr yfir ķ allri sinni dżrš.
Žótt žaš rķki dimma og drungi yfir efnahagsmįlum okkar, žį höfum viš möguleika į sömu birtunni og viš njótum um jólin. Žaš er sįrt bęši og erfitt aš lifa viš sįra fįtękt, verst er žó svartsżnin.
Bjartsżni, von og trś getur fleytt okkur yfir erfišleikana og gert žį léttbęrari en ella. Viš vitum aš žetta er ekki fyrsta kreppan sem gengur yfir og góšęriš sem leiš er heldur ekki žaš sķšasta.
Viš göngum inn ķ nęstu góšęristķš reynslunni rķkari. Žį vitum viš aš ekkert ķ žessum heimi er sjįlfgefiš og lęrum betur aš njóta žess sem viš höfum. Einnig veršur okkur žaš ljóst aš žaš žarf aš umgangast peninga af viršingu og ekki aš treysta um of į lįnsfé.
Viš komum sterkari śt śr žessum erfišleikum ef viš varšveitum ljósiš innra meš okkur.
Ljósiš getum viš fundiš alla daga įrsins ķ augum barnanna okkar, fallegum minningum og von um aš bjartari tķš sé ķ vęndum.
Viš vitum žaš, ef viš stöldrum viš og sefum sįrustu reišina, aš öll él birtir um sķšir. Kreppa į fjįrmįlamarkaši og samdrįttur ķ efnahagslķfi er alltaf tķmabundiš įstand.
Gleymum žvķ ekki aš viš bśum ķ frišsömu samfélagi og žurfum minna aš óttast um lķf okkar og limi en margar ašrar žjóšir. Lķf ķ strķšslausu landi hlutum viš įn endurgjalds.
Žaš getur enginn rķkisstjórn né heldur óvandašir fjįrmįlamenn tekiš af okkur fegurš barnanna okar né heldur įst okkar nįnustu. En viš žurfum aš rękta įstina. Žaš er eingöngu ķ okkar valdi.
Žaš er stolt og reisn mannsins og hvernig hann tekst į viš verkefni lķšandi stundar sem sker śr um hvort hann fer meš sigur af hólmi ešur ei.
Viš stjórnum ekki alltaf ašstęšunum, en viš getum haft fulla stjórn į višbrögšunum.
Varšveitum vonina og hiš innra ljós og horfum į fegurš lķfsins, žį höfum viš įvallt aš lokum sigur.
Bęta viš athugasemd [Innskrįning]
Ekki er lengur hęgt aš skrifa athugasemdir viš fęrsluna, žar sem tķmamörk į athugasemdir eru lišin.